Kirjoitan syksyn ja kevään aikana trauma-aiheisen blogisarjan, jonka tavoitteena on lisätä sijaishuollon yleistä tietoisuutta traumasta, sekä tarjota käytännön tietoa ja vinkkejä niille, jotka työskentelevät traumatisoituneiden lasten- ja nuorten parissa. Blogisarja pureutuu neurobiologisen näkökulman kautta trauman vaikutuksiin lapsen kehityksessä. Tarkastelemme aihetta eri osa-alueilla, kuten keho, aivot, tunteet, muisti, ihmissuhteet, oppiminen ja käyttäytyminen.
Olen työskennellyt trauman parissa useamman vuoden ajan ja opiskellut aihetta monen alansa ammattilaisen opissa. Blogisarjaa kirjoittaessani toivon silti itse oppivani edelleen lisää traumasta, tutustumalla uusimpiin tutkimuksiin ja itselleni entuudestaan tuntemattomiin lähteisiin. Kirjoittaessani käytän myös minulle tuttuja ”luottolähdemateriaaleja”, joita kahlaan usein koulutuksia ja kehittämispäiviä rakentaessani.
Toivon osaavani kirjoittaa aiheesta tiiviisti, niin että se on helposti ymmärrettävää. Blogisarjan on tarkoitus olla helposti haltuun otettava kokonaisuus, jonka avulla voimme hahmottaa, kuinka traumakokemukset jättävät jälkensä nuoreen kehoon ja mieleen. Tarkoitukseni on tarjota tietoa siitä, kuinka trauma voi vaikuttaa aivojen toimintaan, tunteiden säätelyyn, muistiin, ihmissuhteisiin, oppimiseen, sekä käyttäytymiseen. Lisäksi toivon blogisarjan herättävän lukijoissaan intoa opiskella traumasta lisää. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että traumaymmärrys vähentää haastavan ihmissuhdetyön kuormittavuutta huomattavasti, joten aiheeseen syventymistä on helppo suositella.
Miksi aihe on ajankohtainen?
Sijaishuollon lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset kohtaavat työssään yhä useammin traumatisoituneita lapsia, jotka tarvitsisivat moniammatillista tukea ja hoitoa. Voidaan sanoa, että syystä tai toisesta moniammatillinen tuki tai hoito jää kuitenkin usein toteutumatta oikea-aikeisesti. Näin ollen ammattilaiset joutuvat selviytymään haasteiden kanssa yksin tai pelkästään oman tiimin tuella. Tällöin työntekijällä on riski uupua ja nousee ymmärrettävä toive siitä, että joku muu hoitaisi ”rikkinäisen” lapsen kuntoon. Traumasta toipumista tukevaa toimintaa voi ja tulee tapahtua lapsen omassa ympäristössään, jossa hän viettää eniten aikaansa. Uskon, että tänä päivänä traumainformoitu työote kuuluisikin jokaisen lasten- ja nuorten kanssa työskentelevän työkalupakkiin.
Mitä on trauma ja traumainformoitu työote?
Trauma on moniulotteinen käsite, joka voidaan määritellä kokemuksena, joka ylittää henkilön selviytymiskyvyn. Tämä herättää fysiologisen ja psykologisen reaktion, joka johtuu hallinnan menettämisen tunteesta. Se on siis seuraus koetusta uhasta, joka jättää pitkäaikaisen jäljen kehoon ja mieleen. Traumaattiset tapahtumat voivat olla yksittäisiä tai jatkuvia, mutta niillä kaikilla on voima horjuttaa ihmisen normaalia hallinnan, yhteyden ja merkityksen tunnetta.
Jokainen lapsi ja nuori käsittelee ja reagoi traumaan yksilöllisesti, ja se riippuu monista tekijöistä, kuten persoonallisuudesta, ikävaiheesta, trauman tyypistä ja siitä tuesta, jonka he saavat. Monille sijoitetuille nuorille traumakokemukset ovat monimutkaisia, jatkuvia ja alkaneet jo hyvin varhain. Tämän vuoksi vaikutukset voivat näkyä monilla elämänalueilla, kuten unessa, fyysisessä terveydessä, tunteiden säätelyssä, ihmissuhteissa ja koulumenestyksessä.
Traumainformoitu työote perustuu ymmärrykseen ja tietoisuuteen siitä, miten emotionaalinen trauma vaikuttaa yksilön kykyyn toimia aktiivisesti omassa elämässään. Tämä lähestymistapa keskittyy siihen, että näemme yksilön oireilun tai vahingollisen käyttäytymisen taustalla piilevät syyt ja ymmärrämme, että nämä voivat johtua psyykkisestä traumasta aiheutuneista, jopa neurobiologisista muutoksista. Traumainformoitu työote mahdollistaa tehokkaamman auttamistyön, kun voimme kohdentaa tukea yksilön tarpeisiin paremmalla ymmärryksellä hänen kokemastaan traumasta ja sen vaikutuksista hänen elämäänsä. Traumainformoitu työote perustuu vahvuuksia korostavaan käsitykseen, joka ymmärtää trauman vaikutuksen ja painottaa fyysistä, psykologista ja emotionaalista turvallisuutta, sekä tarjoaa mahdollisuuksia traumasta selviäjille rakentaa uudelleen hallinnan ja voimaantumisen kokemusta.
I-tyypin trauma
Yksittäinen traumatisoiva tapahtuma aiheuttaa ns. I-tyypin trauman. Tällainen trauma on yksittäinen, lyhytkestoinen ja usein ulkoisista tapahtumista johtuva kokemus. Näihin voivat kuulua esimerkiksi auto-onnettomuudet, tulipalot tai luonnonkatastrofit. Vaikka ne voivat olla äärimmäisen tuskallisia, niihin liittyy usein yhteisön tuki, ja uhrit eivät koe samanlaista sosiaalista leimaantumista.
ll-tyypin trauma
Toistuva traumatisoiva tekijä ihmisen elämässä aiheuttaa ns. II-tyypin trauman. ll-tyypin trauma kuvaa useiden ja/tai kroonisten traumatisoivien tapahtumien kokemusta, erityisesti vuorovaikutuksellisten, kehityksellisesti haitallisten tapahtumien yhteydessä. Tällainen trauma vaikuttaa neurobiologiseen kehitykseen ja kykyyn integroida eri aistien, emotionaalisen ja kognitiivisen tiedon yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Siihen liittyy usein leimaantumista, syyttelyä tai uhrin häpeää.
Sukupolvelta toiselle siirtyvä trauma
Trauma voi myös siirtyä sukupolvelta toiselle, vaikuttaen vanhemmuuden kykyyn ja perheen dynamiikkaan. Esimerkiksi vanhemman omat traumakokemukset voivat heijastua lapsen kasvatukseen ja turvallisuuden tunteeseen. Tämä sukupolvien välinen vaihto voi olla joko selvästi havaittavissa tai hienovaraista, mutta sen vaikutus voi olla merkittävä. Lapsesta saattaa tulla vanhemman omien mahdollisesti traumaattisten kokemuksensa kokemusten säiliö. Tämä johtaa siihen, että lapsen mielikuvat asioista ja ilmiöistä syntyvät kokemuksista, joihin lapsella itsellään ei ole suoraa kosketusta. Lapsi saattaa kuitenkin kantaa näitä kokemuksia mukanaan ja ne vaikuttavat hänen tapaansa olla suhteessa muihin ihmisiin.
Ace-kokemukset ja kiintymyssuhdetrauma
Sijaishuollossa elävien lasten ja nuorten trauma voi olla monimutkaista, sillä se liittyy usein monia traumakokemuksia. Lisäksi he ovat voineet kokea erilaisia ACE-kokemuksia (Adverse Childhood Experiences, lapsuuden ajan haitalliset kokemukset), kuten väkivaltaa, laiminlyöntiä ja perhehajoamisia. ACE-kokemukset voivat lisätä trauman vakavuutta ja altistaa nuoren lisätraumoille myöhemmin elämässä.
Kiintymyssuhdetrauma on erityisen merkittävä sijaishuollossa kasvaneiden lasten keskuudessa, etenkin jos lapset ja nuoret joutuvat kokemaan usein vaihtuvia sijaishuoltopaikkoja ja epävakaita ihmissuhteita. Puutteellinen kiintymys ja turvallinen kiintymyssuhde voivat jättää syvän haavan nuoren identiteettiin ja kykyyn luoda terveitä ihmissuhteita tulevaisuudessa.
Ymmärtämällä trauman moniulotteisuutta voimme paremmin tukea sijaishuollossa asuvia lapsia ja nuoria. Neurobiologisen näkökulman avulla voimme tarkastella, miten trauma vaikuttaa kehoon, aivoihin, tunteisiin, muistiin, ihmissuhteisiin, oppimiseen ja käyttäytymiseen. Tarjoamalla turvallista ja pysyvää ympäristöä, sekä ammatillista tukea, voimme auttaa näitä nuoria rakentamaan vahvemman perustan tulevaisuudelleen ja parantamaan mahdollisia trauman aiheuttamia haavoja.
Seuraavassa trauma-aiheisessa blogikirjoituksessa tutustumme traumaan ja sen vaikutuksiin aivojen kehityksen näkökulmasta.
Kirjoittaja:
Sijaishuollon kouluttaja & kehittäjä
Sosionomi YAMK
Vetovoimaksi Oy
Lähteet:
Becker-Weidman A. & Shell D.(toim.) 2008. Auta lasta kiintymään Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia traumaperäisen kiintymyshäiriön hoidossa
Burke Harris, N. 2019. Syvälle ulottuvat juuret – turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Suom. Juha Kuvajainen.
Hakulinen, T. & Westerlund-Cook, S. 2020. Lapsuusajan haitallisista kokemuksista kohti toiveikasta tulevaisuutta. Saatavilla: https://blogi.thl.fi/lapsuusajan-haitallisista-kokemuksista-kohti-toiveikasta-tulevaisuutta/
Jaakkola A. 2023 Taakka vai turva? Mitä kannan mukanani menneiltä sukupolvilta.
Linner Matikka J. & Hipp T.(toim.) 2023. Traumainformoitu työote.
Salminen K. 2023. Emotionaalisesti traumatisoituneen lapsen terapeuttinen kohtaaminen. Saatavilla: https://koskeverkko.fi/wp-content/uploads/2023/10/Raportteja56_KatjaSalminen-Lahtinen.pdf
Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) 2020. Yhteinen kieli – traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen.
Sinkkonen J. 2022. Kiintymyssuhteet elämänkaaressa.
The Centre for YouthAOD Practice Development 2023. Saatavilla: https://www.oohctoolbox.org.au/trauma-informed-care
Haluatko oppia lisää traumasta ja haastavasta käytöksestä?
Tervetuloa Haastava käytös - Mitä taitoja voimme opettaa? -koulutukseen, joka tarjoaa sinulle ajantasaista tietoa, sekä käytännön vinkkejä haastavasti käyttäytyvän lapsen kanssa toimimiseen sijaishuollon laitoshoidossa. Käsittelemme aihetta kiintymyssuhteen rakentumisen, traumaymmärryksen ja opittavien taitojen näkökulmasta.
Tavoitteena on vahvistaa sijaishuollon nuorten parissa tekevien ohjaajien valmiuksia työskennellä lasten ja heidän lähipiirinsä kanssa. Koulutuksen sisällöt auttavat sinua ymmärtämään haastavan käytöksen taustalla olevia syitä ja antavat sinulle keinoja, joilla pääsemme vaikuttamaan lapsen haastavaan käytökseen.
Koulutus on suunniteltu erityisesti sijaishuollon yksiköissä työskenteleville ammattilaisille, mutta se soveltuu hyvin myös muille lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Koulutus toteutetaan verkossa, joten voit osallistua missä tahansa ja milloin tahansa, kun sinulle sopii. Päivän kestävä koulutus on tiivis paketti tietoa ja käytännön vinkkejä, jotka auttavat sinua työssäsi lasten parissa. Koulutuksen voi halutessaan tilata myös omaan yksikköön. Koulutus on saanut hyvää palautetta lastensuojelun, nuorisotyön, koulujen, sekä varhaiskasvatuksen henkilökunnalta.
Koulutuspalautetta:
"Jenny oli selkeäsanainen, helposti seurattava, asiasisältö oli enemmän kuin ajankohtaista ja tarpeellista. Todella hyvä koulutus! Kiitos!!"
"Koulutus oli sitä mitä tilasin! Paljon uusia näkökulmia omaan työarkeen."
"Vaikea aihe ja herättää paljon tunteita. Oli hyvä päästä pysähtymään myös keinottomuuden kokemuksen ja muiden omien tunteiden ääreen."
Lue lisää tästä!
Comments