Traumaosaaminen sijaishuollossa – terveisiä koulutuspäiviltä Tuikun ja Valtin työryhmien kanssa

Kävin hiljattain kouluttamassa kaksi koulutuspäivää Pienryhmäkoti Tuikun ja Valtin työryhmille teemalla Traumaosaaminen sijaishuollossa.

Koulutus oli osa laajempaa koulutusprosessia, johon sisältyi myös itsenäistä työskentelyä koulutuspäivien välissä. Prosessin tavoitteena oli syventää ymmärrystä traumasta ja sen vaikutuksista sekä vahvistaa työntekijöiden valmiuksia kohdata traumataustaisia lapsia arjessa.

Traumaosaaminen on sijaishuollossa keskeinen osa ammatillista osaamista. Yhä useampi sijoitettu lapsi on kokenut elämässään tilanteita, jotka ovat kuormittaneet hänen kehitystään, turvallisuuden kokemustaan ja kykyään luottaa aikuisiin. Siksi työntekijöiden on tärkeää ymmärtää, että lapsen käyttäytymisen taustalla on usein kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet hermoston toimintaan, tunnesäätelyyn ja kiintymyssuhteisiin.

Koulutuspäivien aikana pysähdyimme tarkastelemaan traumaa ennen kaikkea inhimillisenä kokemuksena. Keskustelimme siitä, miten pahoinvoinnin juurisyiden ymmärtäminen auttaa meitä kohtaamaan lapsen lempeämmin, rauhallisemmin ja viisaammin. Traumaymmärrys näkyy ennen kaikkea siinä, miten toimimme arjen tilanteissa.

Koulutuksessa käsittelimme muun muassa:

• traumatietoista työotetta ja sen merkitystä arjen kohtaamisissa

• polyvagaalista teoriaa ja hermoston säätelyn ymmärtämistä

• kiintymyssuhteen rakentumista, ACE-kokemuksia ja kiintymyssuhdetraumaa

• traumatisoituneen lapsen oireilua ja haastavaa käyttäytymistä sijaishuollossa

• sijaiskasvattajan roolia lapsen kuntoutumisen tukemisessa

• työntekijässä herääviä tunteita ja reaktioita sekä niiden merkitystä työssä jaksamisen kannalta

Keskeinen osa koulutusta oli myös case-työskentely, jossa osallistujat pääsivät tarkastelemaan arjen tilanteita traumaymmärryksen näkökulmasta. Case-työskentely toi teorian konkreettisesti lähelle käytännön työtä: miten toimia tilanteissa, joissa lapsi toimii voimakkaasti, miten ymmärtää käyttäytymisen taustalla olevia tarpeita ja miten rakentaa turvallisuutta arjen pienissä kohtaamisissa.

Yhteiset keskustelut osoittivat hyvin sen, että traumasta toipuminen ei tapahdu pelkästään terapiatilanteissa, vaan ennen kaikkea lapsen arjessa, eli siinä ympäristössä, jossa hän viettää suurimman osan ajastaan. Sijaishuollon aikuisilla on tässä keskeinen rooli: heidän kykynsä tarjota ennakoitavuutta, turvallisuutta, rajoja ja emotionaalista läsnäoloa luo pohjaa lapsen kuntoutumiselle.

Työryhmän erityisenä vahvuutena näyttäytyivät empatia, vahva ammatillisuus ja huumori. Näiden yhdistelmä loi koulutuspäiville ilmapiirin, jossa vaikeitakin aiheita pystyttiin käsittelemään avoimesti ja turvallisesti. Traumasta puhuminen koskettaa usein myös työntekijän omia tunteita ja kokemuksia, joten on tärkeää, että työryhmässä on tilaa sekä vakavalle pohdinnalle että keventävälle huumorille.

Traumatietoinen työote ei tarkoita rajattomuutta tai sitä, että haastavaa käyttäytymistä hyväksyttäisiin sellaisenaan. Traumatisoitunut lapsi tarvitsee usein selkeitä rajoja, ennakoitavuutta ja turvallisia aikuisia, jotka pystyvät pysymään rauhallisina myös vaikeissa tilanteissa. Kun lapsen kokemuksia ymmärretään paremmin, pystytään rakentamaan arkea, joka tukee hänen toipumistaan ja kehitystään.

Koulutusprosessi osoitti jälleen, kuinka arvokasta on pysähtyä yhdessä pohtimaan työn perusteita. Arjen kiireessä ei aina ole mahdollisuutta koko työryhmän yhteiseen keskusteluun, mutta yhteiset koulutuspäivät tarjoavat tilaisuuden tarkastella omaa työtä uudesta näkökulmasta ja vahvistaa yhteistä ymmärrystä.

Lämmin kiitos Tuikun ja Valtin työryhmille aktiivisesta osallistumisesta, avoimista keskusteluista ja sitoutumisesta tärkeän aiheen äärelle.

Jenny Malm

Sijaishuollon kouluttaja

www.vetovoimaksi.fi

Tutustu Traumaosaaminen sijaishuollossa -koulutuksen täältä!