Oppimatka traumaan: Nuoren taitojen ja toimintatapojen vahvistaminen

Aloitin viime jo vuonna kirjoittamaan trauma-aiheista blogisarjaa, jonka tavoitteena on lisätä sijaishuollon yleistä tietoisuutta traumasta, sekä tarjota käytännön tietoa ja vinkkejä niille, jotka työskentelevät traumatisoituneiden lasten- ja nuorten parissa. Sarjan eteneminen on ollut odotettua hitaampaa, sillä aika on mennyt pääasiassa kentällä kouluttaessa. Mutta hyvää kannattaa odottaa ja tässä jatkoa sarjalle! Blogisarja pureutuu (tänäkin vuonna) neurobiologisen näkökulman kautta trauman vaikutuksiin lapsen kehityksessä. Tarkastelemme aihetta eri osa-alueilla, kuten keho, aivot, tunteet, muisti, ihmissuhteet, oppiminen ja käyttäytyminen.

Olen työskennellyt trauman parissa useamman vuoden ajan ja opiskellut aihetta monen alan ammattilaisen opissa. Blogisarjaa kirjoittaessani toivon silti itse oppivani edelleen lisää traumasta, tutustumalla uusimpiin tutkimuksiin ja itselleni entuudestaan tuntemattomiin lähteisiin. Kirjoittaessani käytän myös minulle tuttuja ”luottolähdemateriaaleja”, joita kahlaan usein koulutuksia ja kehittämispäiviä rakentaessani.

Toivon osaavani kirjoittaa aiheesta tiiviisti, niin että se on helposti ymmärrettävää. Blogisarjan on tarkoitus olla helposti haltuun otettava kokonaisuus, jonka avulla voimme hahmottaa, kuinka traumakokemukset jättävät jälkensä nuoreen kehoon ja mieleen. Tarkoitukseni on tarjota tietoa siitä, kuinka trauma voi vaikuttaa aivojen toimintaan, tunteiden säätelyyn, muistiin, ihmissuhteisiin, oppimiseen, sekä käyttäytymiseen. Lisäksi toivon blogisarjan herättävän lukijoissaan intoa opiskella traumasta lisää. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että traumaymmärrys vähentää haastavan ihmissuhdetyön kuormittavuutta huomattavasti, joten aiheeseen syventymistä on helppo suositella. Traumaymmärrys on muuttanut minua ammattilaisena ja ihmisenä.

Miksi aihe on ajankohtainen?

Sijaishuollon lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset kohtaavat työssään yhä useammin traumatisoituneita lapsia, jotka tarvitsisivat moniammatillista tukea ja hoitoa. Voidaan sanoa, että syystä tai toisesta moniammatillinen tuki tai hoito jää kuitenkin usein toteutumatta oikea-aikeisesti. Näin ollen ammattilaiset joutuvat selviytymään haasteiden kanssa yksin tai pelkästään oman tiimin tuella. Tällöin työntekijällä on riski uupua ja nousee ymmärrettävä toive siitä, että joku muu hoitaisi ”rikkinäisen” lapsen kuntoon. Traumasta toipumista tukevaa toimintaa voi ja tulee tapahtua lapsen omassa ympäristössään, jossa hän viettää eniten aikaansa. Uskon, että tänä päivänä traumainformoitu työote kuuluisikin jokaisen lasten- ja nuorten kanssa työskentelevän työkalupakkiin.

Nuoren taitojen ja toimintatapojen vahvistaminen

Traumaa kokeneilla nuorilla on usein samankaltaisia haasteita tietyillä elämän osa-alueilla. Näitä ovat erityisesti päätöksenteko, tunteiden säätely, ajattelumallit sekä ihmissuhteet. Monet näistä taidoista ovat sellaisia, joita nuori ei ole saanut mahdollisuutta oppia tai harjoitella turvallisessa ympäristössä. Kun nuorta tuetaan näiden perustaitojen kehittämisessä, muutokset voivat näkyä konkreettisesti hänen arjessaan ja hyvinvoinnissaan.

Työskentelyn lähtökohtana on auttaa nuorta ymmärtämään, miten trauma on vaikuttanut hänen tapaansa toimia, ajatella ja reagoida. Kun yhteys kokemusten ja nykyisten haasteiden välillä tehdään näkyväksi, nuoren on usein helpompi suhtautua itseensä myötätuntoisemmin.

Esimerkiksi ongelmanratkaisun yhteydessä voit sanoittaa asiaa näin: ”Monilla nuorilla, jotka ovat kokeneet vaikeita asioita, on arjessa paljon kuormitusta. Se voi tehdä tilanteista nopeasti ylivoimaisia. Trauma voi vaikuttaa siihen, miten ongelmia hahmottaa ja millaisia ratkaisuja näkee. On olemassa taitoja, joita voidaan yhdessä harjoitella, jotta selviytyminen helpottuu.”

Päätöksenteon tukeminen

Trauma voi heikentää nuoren kykyä pysähtyä, jäsentää tilannetta ja tehdä harkittuja valintoja. Keskittymisvaikeudet, kuormittuneisuus ja jatkuva valmiustila vaikuttavat siihen, että nuori toimii usein impulsiivisesti – erityisesti silloin, kun hän kokee olonsa uhatuksi. Tällöin valinta saattaa olla tuttu ja nopeasti helpottava, mutta pitkällä aikavälillä haitallinen, kuten päihteiden käyttö.

Nuoren päätöksentekotaitoja voi vahvistaa esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

Ongelman sanoittaminen: Auta nuorta kuvaamaan, mikä tilanne on ja mitä hän toivoisi tapahtuvan. Pohdi yhdessä, onko asia sellainen, johon hän voi itse vaikuttaa. Aloittakaa jostakin pienestä ja selkeästä.

Vaihtoehtojen ideointi: Tutkikaa useita mahdollisia ratkaisuja ilman kiirettä arvioida niitä. Voit käyttää kysymyksiä kuten:

• ”Miten olet aiemmin selviytynyt vastaavista tilanteista?”

• ”Miltä hyvä lopputulos sinusta näyttäisi?”

• ”Oletko nähnyt, että jollain toisella olisi toiminut jokin keino?”

• ”Haluaisitko kuulla, mitä keinoja muut ovat pitäneet hyödyllisinä?”

On tärkeää, että nuori saa itse tuottaa ratkaisuja. Aikuisen ehdotukset ovat tukena vasta, jos nuori ei löydä vaihtoehtoja.

Ratkaisun valinta: Valitkaa yhdessä yksi vaihtoehto ja arvioikaa sen toteuttamiskelpoisuutta. Hyötyjen ja haittojen läpikäyminen auttaa realistisessa pohdinnassa.

Suunnitelman tekeminen: Pilkokaa valittu ratkaisu konkreettisiksi askeliksi: mitä tehdään, kenen kanssa ja milloin. Pohtikaa myös mahdollisia esteitä ja aiempia kokemuksia, joissa asiat eivät ole sujuneet suunnitellusti.

Esimerkiksi nuori, joka on aiemmin joutunut toistuvasti uhriksi, saattaa ajatella, että pelottavaksi muuttuminen on ainoa keino suojautua. Tällöin voi pohtia yhdessä: ”Mitä seurauksia tällä ratkaisulla voisi olla? Auttaako se sinua pitkällä aikavälillä vai voiko se lisätä riskejä?”

Tunteiden säätelyn vahvistaminen

Tunteiden hallinnan tukeminen alkaa siitä, että nuori oppii tunnistamaan tilanteet, jotka laukaisevat voimakkaita reaktioita. Laukaisijat eivät ole aina ilmeisiä – ne voivat liittyä esimerkiksi ääniin, hajuihin tai hienovaraisiin torjutuksi tulemisen kokemuksiin.

Tilanteiden purkaminen jälkikäteen auttaa ymmärtämään reaktiota paremmin. Voit kysyä esimerkiksi:

• ”Milloin viimeksi jokin tilanne tuntui sinusta erityisen raskaalta?”

• ”Mitä silloin tapahtui – mitä ajattelit, mitä kehossasi tuntui ja millaisia tunteita nousi?”

  
  

Nykyisten selviytymiskeinojen tarkastelu

Nuoret käyttävät selviytymiskeinoja, jotka ovat olleet heille jossain vaiheessa toimivia. Usein nämä keinot liittyvät voimakkaaseen toimintaan tai riskikäyttäytymiseen. Lähtökohtana on aina kunnioitus: nuori on tehnyt parhaansa selvitäkseen.

Keskustelua voi käydä esimerkiksi näin:

• ”Miten yleensä toimit, kun olosi käy sietämättömäksi?”

• ”Auttaako se sinua tällä hetkellä?”

• ”Haluaisitko löytää myös muita tapoja selviytyä näistä tilanteista?”

  
  

Vaihtoehtoisia keinoja tunteiden säätelyyn

Usein ensimmäinen tavoite on kehon rauhoittaminen. Kun fysiologinen ylivireys laskee, myös ajatukset ja tunteet tulevat helpommin hallittaviksi.

Hengityksen rauhoittaminen

Ahdistuneena hengitys muuttuu usein nopeaksi ja pinnalliseksi. Hengityksen tietoinen hidastaminen auttaa kehoa viestimään, ettei akuutti vaara ole käsillä.

Yksinkertainen harjoitus:

• Hengitä sisään nenän kautta rauhallisesti.

• Hengitä hitaasti ulos ja sano mielessäsi tai ääneen rauhoittava sana.

• Laske rauhallisesti neljään ennen seuraavaa hengitystä.

• Toista useita kertoja.

Kehollinen purku ja liike

Lihasten jännittäminen ja rentouttaminen tai lyhyt fyysinen rasitus (esim. kyykyt, punnerrukset) auttaa purkamaan kehoon kertynyttä jännitystä ja katkaisee taistele–pakene-reaktiota.

Maadoittumisharjoitukset

Stressaavissa tilanteissa nuori voi kokea irtaantumisen tunnetta. Maadoittuminen auttaa palauttamaan yhteyden tähän hetkeen.

Harjoitus voi sisältää:

• istumisen tai tukevasta esineestä kiinni pitämisen

• huomion suuntaamisen kehon tuntemuksiin

• kolmen nähtävän, kuultavan ja tunnettavan asian nimeämisen

• muistutuksen siitä, missä ollaan ja mitä ollaan tekemässä

Muista ainakin tämä: Ennen – aikana – jälkeen -ajattelu

Nuorta voi tukea jäsentämään selviytymistaitoja kolmen vaiheen kautta:

Ennen: Arjen perusasiat, kuten uni, ravinto ja liike, sekä valmistautuminen etukäteen haastaviin tilanteisiin. Mitä paremmin peruskuormitus on hallinnassa, sitä enemmän nuori sietää stressiä ilman ylikuormittumista.

Aikana: Nopeat ja toimivat keinot, joita voi käyttää hetkessä, kuten hengitys tai maadoittuminen. Näitä on hyvä harjoitella etukäteen rauhallisessa tilanteessa.

Jälkeen: Tilanteen purkaminen, oppimisen sanoittaminen ja myönteisen palautteen antaminen. On tärkeää huomata ja vahvistaa pieniäkin onnistumisia.

Ajattelumallien tukeminen sosiaalisissa suhteissa

Trauma vaikuttaa usein siihen, miten nuori näkee itsensä, muut ja maailman. Ajatukset voivat olla ehdottomia ja itseä syyllistäviä, kuten ”Minussa on jotain vikaa” tai ”Ihmisiin ei voi luottaa”. Työskentelyssä on hyvä keskisttyä siihen, auttavatko ajatukset selviytymistä vai lisäävätkö ne pahaa oloa. Nuorta voi tukea löytämään vaihtoehtoisia, vähemmän satuttavia tapoja tulkita tilanteita.

Hyvä lähtökohta on kysyä, mitä nuori ajattelee silloin, kun hän voi kaikkein huonoimmin, ja pohtia yhdessä, millaisen neuvon hän antaisi toiselle nuorelle samassa tilanteessa.

Traumaa kokeneelle nuorelle luottamuksellisten ihmissuhteiden rakentaminen voi olla erityisen haastavaa, varsinkin jos trauma liittyy toisiin ihmisiin. Siksi aikuisen johdonmukaisuus, kärsivällisyys ja turvallinen läsnäolo ovat keskeisiä asioita kuntoutumisen näkökulmasta.

Uudelleen sosiaalisiin tilanteisiin hakeutuminen voi tuntua pitkään epämiellyttävältä. Tässä auttaa lempeä kannustaminen ja ajatus siitä, että toiminta voi edeltää motivaatiota – joskus hyvä olo seuraa vasta myöhemmin.

Kirjoittaja:

Jenny Malm

Sijaishuollon kouluttaja & kehittäjä

Sosionomi YAMK

Vetovoimaksi Oy

SIJAISHUOLLON AMMATTILAINEN: Haluatko koulutusta traumainformoidusta työotteesta. Lue lisää täältä!

Lähteet

Atwool, N. (2019). Challenges of operationalizing trauma-informed practice in child protection services in New Zealand. Child & Family Social Work, 24, 25–32.

Becker-Weidman, A. & Shell, D. (toim.) (2008). Auta lasta kiintymään – vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia traumaperäisen kiintymyshäiriön hoidossa. Helsinki: Psykologien Kustannus.

Burke Harris, N. (2019). Syvälle ulottuvat juuret – turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Suom. Juha Kuvajainen. Helsinki: Tammi.

Linner Matikka, J. & Hipp, T. (toim.) (2023). Traumainformoitu työote. Helsinki: PS-kustannus.

Salminen-Lahtinen, K. (2023). Emotionaalisesti traumatisoituneen lapsen terapeuttinen kohtaaminen. Raportteja 56. Saatavilla:https://koskeverkko.fi/wp-content/uploads/2023/10/Raportteja56_KatjaSalminen-Lahtinen.pdf

Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) (2020). Yhteinen kieli – traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: PS-kustannus.

The Centre for Youth AOD Practice Development. (2023). Trauma-informed care. Saatavilla:https://www.oohctoolbox.org.au/trauma-informed-care

Sosiaali- ja terveysministeriö. (2023). Trauma- ja väkivaltatietoinen sijaishuolto. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:35. Saatavilla:https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165340/STM_2023_35_J.pdf

Sinkkonen, J. (2018). Kiintymyssuhde elämänkaaren aikana. Helsinki: WSOY.

Punamäki, R-L. (2011). Trauma, stressi ja selviytyminen. Helsinki: Edita.