Kirjoitan syksyn ja kevään aikana trauma-aiheisen blogisarjan, jonka tavoitteena on lisätä sijaishuollon yleistä tietoisuutta traumasta, sekä tarjota käytännön tietoa ja vinkkejä niille, jotka työskentelevät traumatisoituneiden lasten- ja nuorten parissa. Blogisarja pureutuu neurobiologisen näkökulman kautta trauman vaikutuksiin lapsen kehityksessä. Tarkastelemme aihetta eri osa-alueilla, kuten keho, aivot, tunteet, muisti, ihmissuhteet, oppiminen ja käyttäytyminen.
Olen työskennellyt trauman parissa useamman vuoden ajan ja opiskellut aihetta monen alansa ammattilaisen opissa. Blogisarjaa kirjoittaessani toivon silti itse oppivani edelleen lisää traumasta, tutustumalla uusimpiin tutkimuksiin ja itselleni entuudestaan tuntemattomiin lähteisiin. Kirjoittaessani käytän myös minulle tuttuja ”luottolähdemateriaaleja”, joita kahlaan usein koulutuksia ja kehittämispäiviä rakentaessani.
Toivon osaavani kirjoittaa aiheesta tiiviisti, niin että se on helposti ymmärrettävää. Blogisarjan on tarkoitus olla helposti haltuun otettava kokonaisuus, jonka avulla voimme hahmottaa, kuinka traumakokemukset jättävät jälkensä nuoreen kehoon ja mieleen. Tarkoitukseni on tarjota tietoa siitä, kuinka trauma voi vaikuttaa aivojen toimintaan, tunteiden säätelyyn, muistiin, ihmissuhteisiin, oppimiseen, sekä käyttäytymiseen. Lisäksi toivon blogisarjan herättävän lukijoissaan intoa opiskella traumasta lisää. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että traumaymmärrys vähentää haastavan ihmissuhdetyön kuormittavuutta huomattavasti, joten aiheeseen syventymistä on helppo suositella.
Miksi aihe on ajankohtainen?
Sijaishuollon lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset kohtaavat työssään yhä useammin traumatisoituneita lapsia, jotka tarvitsisivat moniammatillista tukea ja hoitoa. Voidaan sanoa, että syystä tai toisesta moniammatillinen tuki tai hoito jää kuitenkin usein toteutumatta oikea-aikeisesti. Näin ollen ammattilaiset joutuvat selviytymään haasteiden kanssa yksin tai pelkästään oman tiimin tuella. Tällöin työntekijällä on riski uupua ja nousee ymmärrettävä toive siitä, että joku muu hoitaisi ”rikkinäisen” lapsen kuntoon. Traumasta toipumista tukevaa toimintaa voi ja tulee tapahtua lapsen omassa ympäristössään, jossa hän viettää eniten aikaansa. Uskon, että tänä päivänä traumainformoitu työote kuuluisikin jokaisen lasten- ja nuorten kanssa työskentelevän työkalupakkiin.
Trauma ja aivojen kehitys
Saamme perustan henkiseen ja fyysiseen turvallisuuden tunteeseemme jo varhain. Tunne turvallisuudesta linkittyy siihen, kuinka rakastetuksi itsemme koemme sekä siihen, koemmeko olevamme arvokkaita ehdoitta.
Varhaislapsuuden traumaattisen kokemuksen vuoksi lapsen aivoihin on monesti syntynyt niin sanottuja virhekytkentöjä. Äänenpainot, ilmeet, eleet tai muut ärsykkeet saattavat laukaista lapsessa puolustusreaktion. Kun lapsi ”puree ruokkivaa kättä”, hän pitää kontrollin itsellään. Hoiva ja lohdutus voi lapsesta tuntua turvattomalta, ja siksi hän saattaa vastustaa sellaista kaikin keinoin. Lapsi yrittää tukahduttaa hoivan tuoman ilon, ettei tarvitsisi hoitajaansa. Tämä kuulostaa varmasti tutulle, jos työskentelet esimerkiksi sijaishuollon kentällä.
Tiedämme, että on erittäin raskasta hoitaa lasta, joka ei vastaanota hoivaa. Lapselta ei saa hoivasta palkintoa, ja aivojen itsepuolustusjärjestelmä saattaa saada myös hoitajan aivot lukkiutumaan. Hän ajautuu estyneen hoivan tilaan. Kun hoivajärjestelmä sammuu, hoivaajan ”sammutetut kasvot” eivät tarjoa lapselle luottamusta tuovia eleitä ja äänenpainoja.
Jotta voisimme ymmärtää trauman vaikutuksia aivoihin, meidän on ensin ymmärrettävä, miten normaalit aivot kehittyvät.
Aivojen normaali kehitys
Aivorunko:
Kehittyy ennen syntymää ja on kehittynein osa syntymähetkellä.
Vastuussa peruselintoiminnoista, kuten sydämen sykkeestä ja hengityksestä.
Pikkuaivot:
Kehittyy ensimmäisten 24 kuukauden aikana.
Vastuussa liikkeestä ja aistien tulkinnasta.
Limbinen järjestelmä:
Kehittyy 1–4 vuoden aikana.
Liittyy tunteiden ja muistin yhdistämiseen, erityisesti pelon ja vihan tunteisiin.
Aivokuori (isot aivot):
Kehittyy syntymästä 25 vuoteen.
Liittyy korkeamman asteen ajatteluun, muistiin, päätöksentekoon ja motoriseen toimintaan.
Oikea aivopuolisko:
Holistinen, yhteensovittava, keskittyy "suureen kuvaan".
Kehittyy nopeammin ensimmäisten kahden vuoden aikana.
Vasen aivopuolisko:
Lineaarinen, eriytyvä, keskittyy yhteen asiaan kerrallaan.
Kehittyy nopeammin kahden vuoden iästä eteenpäin.
Integraatio
Integraatio aivojen kehityksessä viittaa hermoratojen muodostamiseen ja vahvistamiseen, mikä mahdollistaa eri aivojen alueiden yhteistoiminnan. Tämä prosessi on olennainen aivojen normaalille toiminnalle ja oppimiselle.
Kun yksilö toistaa tiettyjä kokemuksia tai harjoittelee tiettyjä taitoja, aivot luovat hermoratoja, jotka yhdistävät eri osia aivoista toisiinsa. Näiden hermoratojen avulla eri aivojen alueet voivat kommunikoida keskenään ja työskennellä saumattomasti. Integraatio mahdollistaa monimutkaisempien toimintojen, kuten tunteiden soveltamisen, oppimisen ja nopean reagoinnin erilaisiin tilanteisiin.
Esimerkiksi, kun lapsi opettelee pyöräilemään, aivot muodostavat hermoratoja, jotka yhdistävät liikkeen, tasapainon ja visuaalisen havainnoinnin. Toistuvalla harjoittelulla nämä hermoradat vahvistuvat, mikä tekee pyöräilystä sujuvampaa ja automaattisempaa.
Integraatio mahdollistaa myös eri aivojen osien yhteistyön, kuten tunne- ja ajattelualueiden välinen yhteys. Tämä kokonaisvaltainen toiminta on tärkeää monimutkaisempien taitojen, kuten päätöksenteon ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Integraatio aivojen kehityksessä viittaa siis siihen, kuinka eri aivojen alueet yhdistyvät ja toimivat yhdessä, joka taas mahdollistaa monipuolisten toimintojen ja taitojen sujuvan suorittamisen.
Integraatio ja trauma
Kun aivot eivät pysty integroimaan kokemuksiaan ja stressi estää oppimista, lapsi voi kokea vaikeuksia sopeutumisessa fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöönsä. Sen sijaan, että aivot tukisivat oppimista ja yhteyksiä, ne muodostavat hermoratoja, jotka auttavat selviytymään stressaavassa ympäristössä.
Traumaattiset kokemukset voivat eristää aivopuoliskoja, estäen niiden integraation. Esimerkiksi oikea aivopuolisko voi kokea tapahtumat voimakkaasti ja tuntea, että trauma tapahtuu yhä uudelleen, kun taas vasen aivopuolisko voi kamppailla yksityiskohtien erottelussa ja merkityksen antamisessa tapahtumille.
Varhaislapsuudessa kokemukset muokkaavat aivoja. Kun lapsi toimii/tekee, hän vahvistaa niiden alueiden yhteyksiä. Jos lapsi ei käytä jotain osa-aluetta aivoistaan, se niin sanotusti karsiutuu pois. Puhutaan ”use it or loose it”-ilmiöstä. Aivoista tulee tehokkaammin toimivat karsiutumisen myötä ja käyttöön jäävät tälle ihmiselle merkitykselliset yhteydet. Näin ollen on siis merkitystä sillä, että onko lapsella varhaislapsuudessa mahdollisuus tutkia ja ihmetellä maailmaa turvassa, vai onko tarpeellisempaa pelätä ja olla varuillaan.
Trauman vaikutus kehittyviin aivoihin
Nyt kun meillä on parempi käsitys aivojen kehityksestä, voimme tarkastella trauman vaikutuksen tunnistamista ja erottamista. Lapset ja nuoret ovat erittäin alttiita trauman vaikutuksille aivojensa kehityksellisen kypsymättömyyden vuoksi. Koska lapsen aivot ovat niin muovautuvia, trauman vaikutukset ilmenevät nopeammin, ja ne jättävät herkemmin jäljen vahingosta. Tämän vuoksi lapsen kehitys voi hidastua tai vaurioitua trauman seurauksena. Erityisesti se, milloin trauma tapahtui aivojen kehityksen aikana, eli mikä ikä ja mikä osa aivoista kehittyy sillä hetkellä, vaikuttaa siihen, kuinka trauma ilmenee myöhemmin elämässä.
Mikä lapsen tai nuoren toiminnassa voi viitata koettuun traumaan?
Tässä muutamia esimerkkejä:
Muistutusten (sisäisten/ulkoisten) traumakokemusten välttäminen
Dissosiaatio
Käyttäytymisen muutokset – esim. vetäytyminen
Päihteiden käyttö
Vihaan purkaukset
Jatkuva valppaana oleminen
Lisääntyneet fysiologiset reaktiot
Ahdistus
Huono uni, nukahtamisvaikeudet
Itsetuhoisuus
Kohonnut riskinotto (Huom. nuorilla muutenkin monesti kohonnut)
Taipumus nähdä maailma epävarmana ja uhkaavana
Kielteiset uskomukset omasta kyvykkyydestä ja selviytymisestä
Heikko keskittyminen ja muisti
Kokemuksen uudelleeneläminen
Traumaattisia kokemuksia kokenut lapsi omaa usein jossain määrin puutteelliset itsesäätelytaidot. Aikuisen tehtävä on opastaa, tukea ja ohjata lasta löytämään ja kasvattamaan säätelykykyä; sietämään vaikeita tunteita, turvautumaan toisten apuun, löytämään ongelmiin ratkaisuja ja palautumaan vastoinkäymisistä. Jotta näin voin tehdä, tulee aikuisella itsellään olla riittävän hyvät säätelytaidot.
Työskentelet ehkä päivittäin traumatisoituneiden lasten ja nuorten parissa, ja ymmärrys heidän kokemuksistaan on keskeinen voimavara työkalupakissasi. Tieto trauman vaikutuksista aivojen eri osissa antaa sinulle välineitä tunnistaa ja ymmärtää paremmin, miten lapset reagoivat ja käyttäytyvät. Tämä tietoisuus mahdollistaa entistä kohdennetumman ja yksilöllisen tuen tarjoamisen, edistäen samalla lasten hyvinvointia.
Uskon, että traumainformoitu työote on välttämätön jokaiselle sijaishuollon ammattilaiselle. Tieto trauman vaikutuksista aivoihin, kehoon ja käyttäytymiseen antaa sinulle mahdollisuuden olla entistä empaattisempi ja ymmärtäväisempi työssäsi.
Seuraavassa trauma-aiheisessa blogikirjoituksessa tutustumme trauman ja kehon yhteyteen.
Kirjoittaja:
Sijaishuollon kouluttaja & kehittäjä
Sosionomi YAMK
Vetovoimaksi Oy
Lähteet:
Atwool, N. 2019. Challenges of operationalizing trauma-informed practice in child protection services in New Zealand. Child & Family Social Work. Vol. 24, 25-32.
Becker-Weidman A. & Shell D.(toim.) 2008. Auta lasta kiintymään Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia traumaperäisen kiintymyshäiriön hoidossa
Burke Harris, N. 2019. Syvälle ulottuvat juuret – turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Suom. Juha Kuvajainen.
Linner Matikka J. & Hipp T.(toim.) 2023. Traumainformoitu työote.
Mosley-Johnson, E., Caracci, E., Wagner, N., Mendez, C. & Williams. 2019. Assessing the relationship between adverse childhood experiences and life satisfaction, psychological well-being, and social well-being: United States Longitudinal Cohort 1995-2014. Quality of life Research. Vol. 28 No. 4. 907-914.
Salminen K. 2023. Emotionaalisesti traumatisoituneen lapsen terapeuttinen kohtaaminen. Saatavilla: https://koskeverkko.fi/wp-content/uploads/2023/10/Raportteja56_KatjaSalminen-Lahtinen.pdf
Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) 2020. Yhteinen kieli – traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen.
Sinkkonen J. 2022. Kiintymyssuhteet elämänkaaressa.
The Centre for YouthAOD Practice Development 2023. Saatavilla: https://www.oohctoolbox.org.au/trauma-informed-care
Haluatko oppia lisää traumasta?
Traumaosaaminen sijaishuollossa-koulutus
Tervetuloa mukaan koulutukseen, jossa paneudumme traumaosaamiseen sijaishuollon kontekstissa! Koulutuksen ytimessä on empaattinen lähestymistapa inhimilliseen kärsimykseen sekä pahoinvoinnin juurisyiden ymmärtäminen, olipa kyse sitten asiakkaista tai omasta toiminnastamme. Painopistealueena on erityisesti lapsuuden haitallisten kokemusten vaikutusten tiedostaminen, turvallisuuden vahvistaminen ja monipuolisten taitojen, kuten kehotietoisuuden, tunnetaitojen, itsetuntemuksen ja sosiaalisten taitojen, kehittäminen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Koulutuksessamme syvennymme aiheeseen kiintymyssuhteen, traumaymmärryksen ja opittavien taitojen näkökulmasta, erityisesti tarkastellen sijaiskasvattajan roolia traumatisoituneen lapsen kuntouttamisessa. Koulutus tarjoaa perustietopaketin sijaishuollon näkökulmasta, keskittyen siihen, mitä jokaisen lasten kanssa työskentelevän tulisi tietää. Näin hän kykenee tunnistamaan emotionaalisesti traumatisoituneen lapsen ja huomioimaan trauman vaikutukset niin lapseen, vanhempiin kuin itseensäkin lapsen kanssa työskennellessään.
Päivän aikana käsittelemme kiintymyssuhdetrauman syntyä, ACE-kokemuksia, traumatisoituneen lapsen oireilua ja haastavaa käytöstä sekä työntekijässä herääviä tunteita. Koulutuksen teemat antavat konkreettisia työkaluja ja ymmärrystä siihen, miten käsitellä ja tukea traumatisoitunutta lasta sijaishuollon yksikössä.
Päivän kestävä koulutus on tiivis paketti tietoa ja käytännön vinkkejä, jotka auttavat sinua työssäsi. Koulutuksen voi halutessaan tilata myös omaan yksikköön. Koulutus on saanut hyvää palautetta lastensuojelun, nuorisotyön, koulujen, sekä varhaiskasvatuksen henkilökunnalta.
Miksi koulutus on ajankohtainen?
Nykypäivän nuorisotyössä ammattilaiset kohtaavat yhä useammin traumatisoituneita lapsia, jotka tarvitsevat moniammatillista tukea ja hoitoa. Valitettavasti moniammatillinen tuki jää usein toteutumatta oikea-aikaisesti, ja ammattilaiset joutuvat kohtaamaan haasteet yksin tai tiiminsä tuella. Tämä lisää työntekijän uupumisriskiä ja synnyttää ymmärrettävän toiveen siitä, että joku muu ottaisi vastuun "rikkinäisen" lapsen kuntouttamisesta. Koulutuksen tarkoituksena on korostaa, että traumasta toipumista tukevaa toimintaa tulisi tapahtua lapsen omassa ympäristössä, missä hän viettää eniten aikaansa. Tänä päivänä traumatietoinen työote on välttämätön osa jokaisen lasten kanssa työskentelevän ammattilaisen työkalupakkia.
Kenelle koulutus on suunnattu?
Koulutus on suunniteltu erityisesti sijaishuollon yksiköissä työskenteleville ammattilaisille, mutta se soveltuu hyvin myös muille lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Räätälöimme koulutusta tarvittaessa tilaajan tarpeiden mukaan!
Kouluttaja: Jenny Poutiainen
Lue lisää! Saatavilla myös verkossa!